Lasten taidekasvatuksesta

Elämykset vaikuttavat meihin aina jotenkin, ne koskettavat sisimpäämme ja aiempia kokemuksiamme ja antavat uutta kokemuspohjaa. Elämykset ovat elämän arvoituksellista uutta. Elämysten avulla haemme kosketusta tunteisiimme: eri aisteja elävöittämällä pääsemme lähemmäksi kohti todellisia tunteita ja kokemuksia. (Känkänen 2006, 136)

Elämyksiin on mahdollista päästä kiinni hyvin pienimuotoisenkin tekemisen avulla. Varsinainen tekeminen muodostuu usein tärkeämmäksi kuin itse lopputulos. Pienet lapset prosessoivat mielellään erilaisten materiaalien kanssa pitkäänkin, ennen kuin heillä on edes aikomusta tehdä materiaalista jotain tuotosta. Lasten spontaani taito ilmaista itseään tempaa joskus aikuisetkin mukaan mielikuvituksen ja leikkien maailmaan. Yhteisistä hetkistä voi syntyä mieleenpainuvia kokemuksia. (ibid., 136-137.)

Lasten taidekasvatuksessa voidaan erottaa kaksi pääsuuntausta. Toiseen suuntaukseen kuuluu lapsille erityisesti tehty taide ja toiseen lasten itsensä esittämä, luoma tai tekemä taide. Näiden välille sijoittuvat arjen tapahtumiin kuuluvat elämykselliset tilanteet. Tällaisia arjessa tapahtuvia taidekokemuksia voidaan kuvata lapsen peruskokemuksiksi. Niissä lapsi elää tilannetta kaikkien aistiensa kautta kokonaisvaltaisesti, hän on ja nauttii. Peruskokemukset ovat moniaistisia, yleensä lapsuudessa saatuja kokemuksia. Lapsen myöhemmät taidemieltymykset ja – valinnat rakentuvat näiden kokemusten varaan. Näin ollen peruskokemukset ovat keskeisiä elementtejä taidekasvatuksen pedagogiikassa. (Puurula 2001, 171-172, 174.)

Taidekasvatus on aktiivisinta lasten itsensä tekemänä, ja vähiten aktiivista silloin, kun lapsi on pelkkänä vastaanottajana. Puurulan mukaan molempia taidekasvatuksen tapoja kuitenkin tarvitaan, ja molemmat tavat voivat synnyttää lapsessa peruskokemuksen. (ibid., 172.)

Opettajan roolista

Työskentelyn etenemistä tuetaan erilaisilla oppilaan/oppilaiden ja opettajan välisillä keskusteluilla sekä materiaaleilla ja ohjauksella, joka pohjautuu oppilaiden omiin lähtökohtiin ja huomioi yksilölliset erityispiirteet. Tällä tavoin pyritään tukemaan syväoppimista ja mahdollistamaan yhteys koulussa ja sen ulkopuolella opitun välillä (ns. siirtovaikutus). Opettaja on esimerkki metakognitiivisesti omaa toimintaansa tarkkailevasta asiantuntijasta, jonka antama jatkuva palaute auttaa myös oppilaita metakognitiivisten taitojen ja oppimisstrategioiden kehittämisessä. (Bransford ym. 2000, 78.)

Lähteet:

Bransford, J., Brown, A. & Cocking, R. 2000. Miten opimme – Aivot, mieli, kokemus ja koulu.

Känkänen, P. 2006. taidelähtöiset työmenetelmät lastensuojelussa. 129-148. Teoksessa: Forsberg, H., Ritala-Koskinen, A. & Törrönen, M. (toim.) Lapset ja sosiaalityö. Juva: PS-Kustannus.

Puurula, A., 2001. Kohti kokonaisvaltaista, kulttuurista taidekasvatusta: lapsi luovuuden lähteellä. 170-178. Teoksessa: Karppinen, S., Puurula, A., & Ruokonen, I. (toim.) Taiteen ja leikin lumous. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab.

Integrointivinkkejä

Tässä on joitakin ideoita siitä, miten suunnitelmaani voi integroida muihin oppiaineisiin. HUOM! Ideat eivät koske pelkästään esi- ja alkuopetusta. Otan mielelläni vastaan uusia ideoita!

MATEMATIIKKA Geometria: eri muotoisten jääpalikoiden valmistaminen ja niiden tutkiminen.

ÄIDINKIELI Oman kettu-tarinan kirjoittaminen tai saduttaminen.

YMPÄRISTÖ- JA LUONNONTIETO Veden jäätyminen – sulaminen.

FYSIIKKA Valo-oppi: väri.

MUSIIKKI Äänimaisemat, revontulien tanssin suunnittelu, väritunnelmoinnit… kts. Virikkeitä > Materiaalivinkkejä

LIIKUNTA Erilaiset värileikit.

Koskettamisleikki: Yksi antaa ohjeita ja muut toimivat ohjeiden mukaan, esim. “Kosketa punaista varpaallasi”, “Kosketa navallasi jotakin väliväriä”…

Värikomentaja: Yksi on komentaja ja muut asettuvat seisomaan sopivan välimatkan päähän hänestä. Värikomentaja ilmoittaa aina jonkin värin ja edettävän matkan. Tällöin kaikki leikkijät, joilla on kyseistä väriä vaatteissaan saavat liikkua ilmoitetun matkan. Esim. “Kaikki, joilla on punaista vaatteissaan, yksi jättiläisaskel eteenpäin!” Leikissä käytetään erilaisia askeleita, joita voidaan keksiä myös itse (mm. kaninloikka, siilinpyörähdys). Se, joka pääsee ensimmäisenä komentajan luokse, on uusi värikomentaja.