VÄRISTYKSIÄ -suunnitelma

Jakson kesto: 10 x 45 min

Kohderyhmä: Esi- ja alkuopetusikäiset lapset

Jakson pääteema: Pää- ja välivärit

VÄRISTYKSIÄ -JAKSON SUUNNITELMA

Esimerkkijakso ajoittuu vuodenvaihteen jälkeiseen aikaan, tammi-helmikuulle. Pienillä muutoksilla, esim. viriketarinan Satu revontulien synnystä vaihtamisella, tuntikohtaisia suunnitelmia voi hyödyntää mihin vuodenaikaan tahansa. Viriketarinan pohjalta luokkaan voidaan koota teemaseinä, talvinen tunturimaisema, jota täydennetään pikkuhiljaa jakson edetessä.

VIRITTÄYTYMINEN

1. tunti: Tutkimme värejä

Näitä tarvitaan; 6 kpl pahvista leikattuja värikiekkoja, yksi kutakin pää- ja väliväriä

Liikkeelle lähdetään väreihin tutustumisen ja niiden tutkimisen kautta. Keskeistä tässä ovat leikkimieliset ja toiminnalliset tehtävät. Aluksi lapset etsivät luokasta tai muusta oppimisympäristöstä esineitä annetun värikiekon mukaan. Punaisen kiekon saanut lapsi etsii punaisia esineitä, sinisen kiekon saanut sinisiä jne. Lapset voivat työskennellä myös ryhmissä. Esineet tuodaan sellaiseen paikkaan, jossa niitä pystytään tarkastelemaan yhdessä.

Tämän jälkeen tutkitaan, näyttävätkö esim. kaikki punaiset esineet samalta. Esineitä voidaan tunnustella ja kierrättää lapselta toiselle. Huomataan, että kaikki “saman väriset” esineet ovat sittenkin eri värisiä. Ne ovat sävyltään erilaisia. Tämän jälkeen luokan valaistusta muutetaan mahdollisuuksien mukaan ja tutkitaan, miten esineiden värit muuttuvat hämärässä. Miltä värit näyttävät pimeässä? Keskustellaan havainnoista.

Harjoittelupäiväkirjasta poimittua:

“Lapset kokivat tehtävän mielekkäänä ja tunnilla vallitsi iloinen tunnelma. Vaikka pääpaino olikin lasten omissa kokemuksissa ja havainnoissa, liitin tuokion yhteyteen myös värien nimet käsitelappuina, sillä tämä tuki lasten lukemaan opettelua sekä käsitteiden muodostumista. Tunnin päätteeksi siirsin käsitelaput ja värikiekot ilmoitustaululle.”

2. ja 3. tunti: Leikimme väreillä – Ilotuksia uudelle vuodelle!

Näitä tarvitaan; kuva tai videopätkä ilotulituksesta, mustaa kartonkia, pullovärejä, vettä, pillejä, hammasharjoja, hammastikkuja…

Seuraava tunti pyhitetään väreillä leikkimiselle. Tunnelmaan virittäydytään kuvaa katsomalla. Keskustellaan uuden vuoden perinteistä, lasten kokemuksista ja muistoista. Tarkastellaan kuvaa – mitä värejä ilotulituksista löytyy?

Toteutetaan räiskyvät maalaukset. Lapsille jaetaan mustat kartongit, koko vähintään A3. Työ voidaan tehdä myös pienissä ryhmissä, jolloin A2-koko on suositeltava. Lisäksi käytössä on vedellä laimennettuja pullovärejä sekä yllä lueteltuja välineitä. Lapset saavat vapaasti kokeilla värien sekoittamista ja sekoittumista, kuvioiden maalaamista roiskien, puhaltaen, raaputtaen jne. Yksi ohje kuitenkin on – siveltimen käyttö kielletty!

Harjoittelupäiväkirjasta poimittua:

“Kerroin tuokion alussa siskontytöstäni Sannista, jonka mielestä yötaivaalla välkähteli hienoja ILOTUKSIA. Oppilaita nauratti. Maalauksen tekeminen oli lapsista hauskaa ja oli ihanaa seurata, miten lapset rohkaistuivat käyttämään värejä työn edetessä. Aluksi työskentely oli hyvin varovaista piperrystä, mutta valmiit työt ovat hyvin värikkäitä ja rohkeita – rätinän pystyy melkein kuulemaan ja ruudin haistamaan.”

Ilotuksia.

PÄÄVÄRIT

4. ja 5. tunti: Revontulitaivas

Näitä tarvitaan; Satu revontulien synnystä -kertomus (kts. Virikkeet -linkki), kuva revontulista, tunnelmaan sopivaa musiikkia (kts. Virikkeet -linkki), piirustuspaperia (A3), vettä, vesi- tai peitevärinappeja (SIN., PUN. ja KELT.), siveltimiä…

Tunnin aiheeseen virittäydytään Satu revontulien synnystä -kertomuksen kautta. Seinälle on heijastettu kuva revontulista ja taustalla soi salaperäinen musiikki. Kuvalle, musiikille ja sadun herättämille ajatuksille annetaan hyvin tilaa. Tämän jälkeen ajatuksista ja havainnoista voidaan keskustella yhteisesti, mutta se ei ole välttämätöntä – satu ja sen tulkinta saavat jäädä elämään lapsen mielikuvitukseen sellaisenaan.

Sadun pohjalta maalataan revontulet A3-kokoiselle paperille. Työskentelyssä on yksi tärkeä ohje: maalaamisessa saa käyttää ainoastaan sinistä, punaista ja keltaista väriä eli päävärejä.  Revontulet maalataan “raitoina”, pystysuorin siveltimen vedoin, ylhäältä alaspäin. Pensselin on syytä olla melko kostea, jotta värit sekoittuvat toisiinsa. Värien sekoittuessa syntyy välivärejä - vihreää, oranssia ja violettia. Havainnoista keskustellaan lasten kanssa.

Harjoittelupäiväkirjasta poimittua:

“Kun lapset alkoivat maalata, he huomasivat itse värien sekoittumisen toisiinsa. Luokassa oli useampia aikuisia, joten pystyimme juttelemaan tästä oivalluksesta jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti. Värien ‘luonne’ näyttäytyi lapsille, kuten olin ajatellutkin. Näiden oivallusten kautta lapset oppivat pää- ja välivärit kuin huomaamatta. Joku keksi pääväreille uuden nimen – pomovärit. Kuivuneet revontulet leikattiin irti ja kiinnitettiin luokan takaseinään, syvän siniselle yötaivaalle.“

VÄLIVÄRIT

6. ja 7. tunti: Kettujen kipunoita iskevät hännät

Näitä tarvitaan; Satu revontulien synnystä -kertomus, erilaisia kettujen kuvia (Powerpoint-esitys), piirustuspaperia (A3), lyijykyniä, vettä, vesi- tai peitevärejä, siveltimiä, vahaliituja/sakuroita…

Tuokion alussa kerrataan revontulista löytyneet pää- ja välivärit. Seuraavilla tunneilla palataan tuttuun Satu revontulien synnystä -kertomukseen: tutustutaan tarkemmin sadun kettu-hahmoon ja sen kipunoita iskevään häntään. Sadun ketulla on leimuavan oranssi turkki. Lasten kanssa katsellaan erilaisia kuvia ketuista – piirrettyjä, maalattuja ja valokuvattuja. Keskustellaan. Miltä kettujen turkit näyttävät? Onko piirroksissa käytetty vain yhtä oranssin sävyä? Millaiset hännät ketuilla on? Millainen häntä tarinan ketulla voisi olla, kun se kerran iskee kipinöitä?

Lapset luonnostelevat kettunsa ensin valkoiselle piirustuspaperille lyijykynillä. Tämän jälkeen ketut maalataan vesi- tai peiteväreillä oransseiksi (häntä ja yksityiskohdat voivat olla muunkin värisiä). On tärkeää, että lapset sekoittavat värit itse, vaikka paletissa olisikin esim. oranssi väri valmiina. Kuivuneet ketut viimeistellään vahaväreillä/sakuroilla. Liiduilla voidaan kuvata esim. ketun karvapeitettä ja korostaa haluttuja yksityiskohtia.

Harjoittelupäiväkirjasta poimittua:

“Valmiit repolaiset kiinnitettiin takaseinän maisemaan, valkoiselle lumihangelle (joka myös valmistettiin yhdessä lasten kanssa) juoksentelemaan, revontulitaivaan alle.“

8. tunti: Luminen havumetsä

HUOM! Seuraavalla tunnilla jatketaan välivärien käsittelyä. Mikäli jaksossa on liikaa tunteja luokan tarpeisiin, tämä osuus voidaan jättää pois. Viriketarina Satu revontulien synnystä sijoittuu talvisiin tunturimaisemiin. Olemme tähän mennessä valmistaneet kettuja ja revontulia, mutta maisemaan kuuluvat olennaisesti myös lumiset puut.

Näitä tarvitaan; valkoista piirustuspaperia (A4), vihreää kartonkia, vettä, vesi- tai peitevärejä, siveltimiä, kartion kaava (kts. linkkilista), liimaa, nitoja, kyniä…

Aluksi lapset maalaavat valkoisen piirustuspaperin vihreäksi molemmilta puolilta. Annetaan kuivua. Puut tehdään kolmiulotteisiksi. Pohjana käytetään vihreästä kartongista valmistettua kartiota, joka askarrellaan kaavaa apuna käyttäen: sauma kiinnitetään liimalla tai nidotaan kiinni. Kun maalattu paperi on kuivunut, siitä revitään ohuita (leveys max. 2 cm) suikaleita kuitusuuntaan. Tämän jälkeen suikaleet kiharretaan kieputtamalla ne tiiviisti kynän ympärille. Lopuksi kiharretut suikaleet liimataan kiinni kartioihin.

Vinkki! Kuitusuuntaan paperi repeää helpommin.

Ketut tunturissa.

JAKSON KOONTI

9. ja 10. tunti: Revontulien leimu

HUOM! Mahdollista toteuttaa vain talvella.

Näitä tarvitaan; tyhjiä ja pestyjä 1 litran maitopurkkeja, ämpäreitä, suuria siveltimiä, vesi- tai peitevärejä, vettä, pakkasta…

Jakso huipentuu yhdessä tehtävään ympäristötaideteokseen. Ensin lapset jaetaan pieniin ryhmiin. Jokainen ryhmä saa tehtävän: he sekoittavat ämpäreissä värillistä vettä tiettyjen pää- tai välivärien mukaan. Tässä kannattaa hyödyntää suuria pensseleitä, joihin saa kerättyä reilusti väriä. Kun vesi on värjäytynyt sopivasti, se kaadetaan maitopurkkeihin. Purkit laitetaan pakkaseen tai viedään ulos. Tarkoitus on, että vedestä tulee “jäätiiliä”.

Viimeinen tuokio pidetään ulkona. Jääkimpaleet kuoritaan esiin pahveista. Ne sommitellaan haluttuun muotoon esim. revontuli-teeman mukaisesti. Jos kimpaleita on paljon, lapset voivat työstää teoksia myös ryhmissä. Mikäli mahdollista, työn/töiden äärelle palataan illalla, kun taivas on tummunut ja teokset valaistu kynttilöillä…

Vinkki! Hyödynnä myös muut pahviset purkit tai kokeile jäädyttää vettä  ilmapallon sisällä.

Vinkki! Kokeilkaa samalla myös lumiveistoa.

Harjoittelupäiväkirjasta poimittua:

“Kuvataiteen jakso huipentui viimeisellä viikolla tehtyyn ‘jääveistokseen’. Eräänä aurinkoisena aamupäivänä kokoonnuimme Norssin sisäpihalle. Piha oli täynnä lunta, joten kaivoimme paikalle ensin polun. Koska koululta ei löytynyt lapioita, hyödynsimme tässä pieniä ämpäreitä. Polun varteen tehtiin monen kokoisia lumikakkuja. Kun polku oli valmis, muodostimme ihmisketjun, jota pitkin jääpalikat kulkivat nätisti kokoamispaikalle… Lapset olivat kovin innoissaan tästä erilaisesta kuvistunnista!

Saman päivän iltana järjestimme luokassa kodin ja koulun illan, joka huipentui valmiin teoksen katselmukseen. Ennen h-hetkeä kävimme sytyttämässä työn taustalle kynttilöitä. Illan pimeydessä jääveistos oli hyvin kaunis. Lapset olivat silminnähden ylpeitä aikaansaannoksestaan: ‘Vau – me tehtiin se yhdessä!’”

Tulta ja jäätä.

ARVIOINTI

Arviointia tehdään jatkuvasti jakson aikana sekä jakson jälkeen. Arviointi tapahtuu opetussuunnitelmien tavoitteita ja arviointikriteerejä noudattaen. Mielestäni esi- ja alkuopetusikäisten lasten kohdalla ei ole kuitenkaan missään nimessä aiheellista tuijottaa opetussuunnitelman perusteissa mainittuja hyvän osaamisen kriteerejä 4. luokan lopussa. Tärkeämpää on keskittyä lasten havainnointiin yksilöllisistä oppimistavoitteista ja kiinnostuksen kohteista käsin: jollekin on tärkeää harjoitella saksien sujuvaa käyttöä, toinen keskittyy ketun karvapeitteen kuvaamiseen.

Jakson aikana lapsia ohjataan myös itse- ja vertaisarviointiin yhteisten töiden tarkastelutuokioiden kautta. On tärkeää esimerkiksi huomata, että taiteen ei tarvitse aina olla ns. “esittävää” ja että jokaisen kädenjälki on yksilöllinen.

Suunnitelmasta

Olen rajannut jakson teemaksi pää- ja välivärit. Kokonaisuus on suunniteltu pääosin esi- ja alkuopetukseen, mutta sitä voi helposti soveltaa myös muille luokka-asteille.

Suunnitelma juontaa juurensa päättöharjoittelusta (MKT), jonka tein alkuvuodesta Norssilla. Pyrin tuomaan tähän suunnitelmaan kuitenkin jotakin sellaista, mitä en harjoittelun aikana kokeillut. Tieto- ja viestintätekniikan yhdistäminen kuvataiteen opetukseen tuntuu minusta haastavalta. Ehkä tässä onkin hyvä paikka pohdinnalle: miten TVT palvelee kuvataiteen opetusta/oppimista nyt ja tulevaisuudessa?