Tervehdys kaikki!

Täällä kirjoittelee mattimyöhäinen Maiju. Aika tahmea on alku kurssilla tällä… Lähinnä tämän verkkotyöskentelyn osalta :/ Blogin pitäminen ja omien ajatusten kirjaaminen eetteriin ei tunnu lainkaan luontevalta, mutta yritän parhaani. Niinhän sitä sanotaan, että alku aina hankala – lopussa kiitos seisoo.

Blogi liittyy Oppimisen ohjaaminen, opetuksen suunnittelu ja arviointi -kurssiin, joka on viimeisiä tutkinnostani puuttuvia kursseja. Kohta minun pitäisi olla valmis luokanopettaja. Näillä näkymin aion kuitenkin jatkaa opintojani ainakin kuvataidekasvatuksen parissa.

Tällä kurssilla tulen tekemään jaksosuunnitelman, joka liittyy kuvataiteen maailmaan, tarkemmin sanottuna värioppiin. Haluan suunnitella kokonaisuuden, jota voin hyödyntää myöhemmin työssäni. Muistelen nimittäin omilta kouluvuosiltani, että värioppi ei ollut niitä suosituimpia oppituntien aiheita: väriympyrän sektoreita maalattiin kieli keskellä suuta – ja useana vuonna! Voiko olla puuduttavampaa?

Tavoitteenani on suunnitella mielekäs ja elämyksellinen kokonaisuus, joka johdattaa lapset värien mielenkiintoiseen maailmaan tekemisen ja kokemisen kautta.

Tarkempi suunnitelma tulossa pikapuoliin

- Maiju Marttinen

Arviointia

Oppimisprosessin reflektointi:

Kurssin lopuksi on hyvä arvioida aikaansaannoksia ja oppimistuloksia. Olen tyytyväinen materiaalipakettiin, jonka kokosin blogiini. On todennäköistä, että jatkan blogini ylläpitoa myöhemminkin uusien suunnitelmien työstämisen merkeissä.

Vaikka en hyödyntänytkään kurssilla valmiina annettuja pedagogisia näkökulmia suoraan omassa suunnitelmassani, olen kuitenkin pohtinut niiden hyödyntämisen mahdollisuuksia kuvataidekasvatuksessa. Tärkeämpänä olen kuitenkin pitänyt oman persoonallisen tyylini, voisiko sanoa kasvatusfilosofiani, esiin tuomista erilaisten lähdeviittausten sekä omien pohdintojeni vuoropuhelulla.

Näkemykseni mukaan paras opettamista ohjaava tekijä on lapsilta saatu palaute. Päättöharjoittelussani kuvataiteen tunnit olivat itselleni kohokohtia, mutta uskallanpa epäillä, että niin ne olivat varmasti myös joillekin oppilaille. Lasten riemu ja aito innostus oli vaikuttavaa. Jakson aikana tekemämme laajennukset perinteisistä työskentelymalleista ja oppimisympäristöistä uusille urille (ulkotyöskentely, erilaisten piirtimien käyttö jne.) oli antoisaa. Oma roolini oli olla elämysten mahdollistaja ja matkaopas, joka vei lapset tutkimusmatkalle värien maailmaan.

Oppimiskokemukseni on todennäköisesti hieman kärsinyt siitä, että olen työskennellyt yksin. Olen seurannut toisten ylläpitämiä blogeja ja wikejä ja huomannut, että ryhmäläisten käymä vuoropuhelu on vienyt suunnitelmia eteenpäin. Minulta vuoropuhelu ja ajatusten vaihtaminen on jäänyt lähes kokonaan uupumaan lukuunottamatta muutamia kommentteja, joita kurssitoverini ovat blogiini lisänneet – kiitos näistä.

Palaute kurssin suunnittelijoille:

Aluksi olin hieman hämilläni kurssisuorituksen toteutuksesta blogiin/wikiin, koska tekniikka tuotti ongelmia. Lopulta tämä oli kuitenkin ehdottoman hyvä oppimiskokemus ja huomattavasti parempi vaihtoehto perinteisen esseen kirjoittamiselle. Blogi jää toivottavasti elämään myös kurssin jälkeen – essee olisi painunut unholaan tietokoneen kovalevylle. Itse en valitettavasti päässyt vielä täysillä mukaan vuorovaikutukselliseen verkkotyöskentelyyn, mutta oivalsin idean.

Kurssin aikataulu oli aika tiivis. Itse olen opiskelija, joka tarvitsee ehkä enemmän aikaa asioiden kypsyttelyyn. Toisaalta, mikäli kurssin kanssa ei ole paljon yhtäaikaista ohjelmaa ja tähän on mahdollisuus paneutua, niin toteuttaminen onnistuu varmasti paremmin määräajassa. Voisiko vertaisarvioinnin osuuden jättää kuitenkin aivan kurssin loppuun?

Oppimisympäristö esi- ja alkuopetuksessa

Toiminnan ja ympäristön välinen suhde on vastavuoroinen. Se, minkälaista toimintaa halutaan, asettaa vaatimuksia ympäristölle, ja ympäristö luo edellytykset tietynlaiselle toiminnalle. Alkuopetuksessa, niin kuin opetuksessa yleensäkin, on alettu puhua oppimisympäristöstä, toisin kuin esiopetuksessa, jossa perinteisesti on puhuttu hoito- ja kasvatusympäristöstä tai kasvuympäristöstä. Käsitteellinen yhtenäisyys saavutettiin kuitenkin opetushallituksen esi- ja alkuopetuksen vuosiluokkien 1-2 opetussuunnitelmien perusteissa (2000 ja 2002), kun molemmissa määriteltiin oppimisympäristön käsite vieläpä siten, että alkuopetus rakentui jatkumoksi esiopetuksen varaan. (Brotherus ym. 2002, 87.)

Esiopetussuunnitelman perusteissa samoin kuin perusopetuksen luokkien 1-2 opetussuunnitelman perusteissa oppimisympäristö määritellään koostuvaksi fyysisistä ja psyykkisistä rakenteista. Fyysinen oppimisympäristö tarkoittaa luontoa, ihmisiä ja rakennettua ympäristöä, johon kuuluvat erityisesti lähiympäristö, opetusvälineet, rakennukset ja tilat. Psyykkinen oppimisympäristö puolestaan muodostuu kognitiivisista, emotionaalisista ja sosiaalisista rakenteista. (Brotherus ym. 2002, 88)

Perinteisen opettamiskeskeisen ajattelun mukaisesti oppimisympäristöksi on ajateltu ne järjestelyt, joilla opettaja yrittää edistää oppilaiden oppimista. Tehokkaiden oppimisympäristöjen tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän näkemyksen puutteelliseksi. Olennaista oppimisympäristöjen kehittämisessä olisikin kiinnittää huomiota siihen, millaisia tulkintoja lapset tekevät ja miten he toimivat näissä ympäristöissä. (Ilomäki & Lakkala 2006, 181.)

Lähteet:

Brotherus, A., Hytönen, J., Krokfors, L. 2002. Esi- ja alkuopetuksen didaktiikka. Juva: WSOY.

Ilomäki, L. & Lakkala, M. 2006. Tietokone opetuksessa: opettajan apu vai ongelma? 184-212. Teoksessa Järvelä, S., Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Porvoo: WSOY.